En usko, että kukaan käy salilla 3-5 kertaa viikossa, ettei taustalla olisi pienintäkään halua kehittyä. Miksi sitten toisille kehittyminen on kaikki kaikessa ja toiset suhtautuvat siihen todella rennosti? Toiset paasaavat omasta kehityksestä/kehittämättömyydestään jatkuvasti ja toiset taas hoitavat kehittymispuheet olan kohautuksella. Minulta kysytään monesti esim. illanistujaisissa paljon nostan penkistä tai mikä on rasvaprosentti nyt. Vastaan aina, etten tiedä eikä kyllä kiinnosta pätkääkään. Miksi toiset ovat kehityksestäni enemmän kiinnostuneita, kun minä itse?
Kuten yläpuolella kerroin, niin meitä on kahteen junaan. Toiset seuraavat kehitystään päivittäin/viikoittain eri mittareilla. Mittareita ovat vaaka, sarjapainoat, inbodyt, valokuvat, mittanauha yms. Toiset taas kokeilevat kerran vuodessa maksimit ja toteaa, että muutosta tuli tai ei tullut. Silti ensi vuosi treenataan taas täysillä tuli sarjamaksimeihin kehitystä tai ei. Kummalle puolella suosittelen menemään? Ehdottomasti kerran vuodessa maksimipuolella, siellä on huomattavasti rennompaa ja voi keskittyä vaan treenaamiseen.
Jos itse kuuluisin sille puolelle, joka seuraa viikoittain omaa kehitystään ja tekemistään, niin pääni hajoaisi parin viikon jälkeen. Sehän tarkoittaisi, että pitäisi pitää tuloksia yllä, ottaa kuvia/mittoja sekä pitää päiväkirjaa mitä on tullut tehtyä. Vaikka monesti sanon, että pitää mennä välillä pois omalta mukavuusalueelta, niin tässä asiassa se olisi itselleni jo paljon muuta kuin käväiseminen mukavuusalueen ulkopuolella. Kertaakaan en ole ottanut itsestäni kuvia enkä laittanut ylös mitä olen tehnyt, silti olen kokenut kehittyväni todella mukavasti. Sitä paitsi meillä miehillä on hyvä päivittäinen tulostenseuranta mittari, kun käymme vessassa seisovilleen.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etten kannustaisi tuloksiaan seuraamaan, jos se ei tuota päänvaivaa tai stressiä. Jos taas kuulut siihen porukkaan, joille se on pakkopullaa tai tuottaa vaan stressiä, suosittelen vähentämään seuraamista. Kehitystä tulee aivan varmasti, jos treenataan riittävän kovaa nousujohteisesti ja syödään fiksusti, otetaan selfieitä tai ei. Vaikka kyselen aina kuulumisia ja kehitystä, niin toivon näihin löytyvän vastauksia, vaikkei laboratoriotasoista tutkimusta itsestään päivittäin/viikoittain saisikaan.
Olen valmennusurani aikana huomannut, että ihmiset joiden kuppi kääntyy enemmän sinne tulosten aktiivisen seuraamisen puolelle, ovat nämä ihmiset luonnollisesti myös niitä, joilla siitä omasta kehityksestään on enemmän stressiä. Eikä se toisaalta ihme ole. Jos ramppaat vaa`alla joka ikinen aamu ja paino heittelee suuntaan jos toiseen, niin stressiähän siitä syntyy vaikkakin kaiken oikein tekisit. Paino on se asia mitä vähiten kannattaa aktiivisesti seurata, koska painoon vaikuttaa valtavan moni tekijä (mm. hormonit, veden juonti, ruokailut, treenit, uni yms) ja se pystyy heittelemään isojakin määriä päivien välillä.
Suosittelen seuraamana kehitystä sillä tasolla, ettei siitä synny mitään stressiä. Jos tahdot ottaa valokuvat viikoittain ja pitää sarjapainot ylhäällä jokaisesta treenistä, niin anna mennä vaan. Jos taas tahdot vetää kehittymistä yhteen parin kuukauden välein inbodylla tai mittanauhalla, niin sekin on oikea tapa. Jokaisen pitäisi löytää itselleen sopiva tapa mitata kehitystään, koska jokaista meistä motivoi eri asiat ja mittarit. Jos sinua motivoi eniten rennolla tyylillä meneminen ja urheilusta nauttiminen, niin sitten jatkat sillä tyylillä.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että kehityksen seurannan kokonaan pois jättäminen ei myöskään kannata. Mikäli et koskaan huomaa mitään kehitystä millään mittarilla ja seilaat salilla viikosta toiseen tehden treenejä mututuntumalla, niin ei sekään motivaation kannalta ole hyvä asia. Jokainen meistä kaipaa onnistumisen tunteita, niin salilla, kotona kuin töissäkin. Jos et koskaan saa onnistumisen/kehittymisen fiiliksiä salilla, niin varmasti alkaa motivaatio horjumaan. Onnistumisen fiiliksiä ei kuitenkaan kannata hakea joka treenissä tai joka viikko. Kun treenivuosia on takana jo vuosia, kehittyminen väistämättä salilla hidastuu. Sen vuoksi jokaisessa treenissä ei varmasti pauku ennätykset ja se on hyväksyttävä. Sama pätee myös aerobiseen harjoitteluun tai mihin tahansa muuhun urheilulajiin.
Loppusanat
Muista, että kehittymistä voi olla monenlaista myös urheilussa. Voit kehittyä esim. teknillisesti, ruokailujen suhteen rennosti ottamisessa tai vaikkapa uusien liikkeiden oppimisessa. Kaikki tämä on kehitystä siinä missä sarjapainojen nousu tai rasvaprosentin pudotus. Kun avaamme silmämme, huomaamme kehittyvämme jatkuvasti myös sellaisilla mittareilla, mitä on vaikea mitata/todentaa. Jollet siis tähtää fitnesslavoille tai tavoittele tiukkaa rasvanpolttoa, suosittelen ottamaan rennosti kehittymisen seurannan suhteen ja tarkastelemaan muitakin tuloksia kuin puntaria. Silloin kehitystä tapahtuu aivan varmasti kuukausi toisensa jälkeen monellakin saralla, vaikkemme sitä aina huomaisi.
