Nyt se sitten viimein tapahtui ja ainoastaan reilut 18 vuotta sitä hetkeä sai odottaa. Sitä kuvittelee, että 18 vuotiaana olet aikuinen, näin ei suinkaan ole. Olet virallisesti aikuinen, kun saat lapsesi pitkästä aikaan yöksi hoitoon ja et lähde ulos. Et näe kavereita, VAAN laitat sukset jalkaan ja lähdet into pinkeänä hiihtämään. Viimeisin hiihtolenkki ennen viime viikonloppua oli ala-asteen 6 luokalla pakon sanelemana. Vihasin silloin jo hiihtoa ja päätin, etten ikinä enää hiihdä, jos ei ole pakko. No nyt kun olin 18 vuotta sulatellut asiaa ja katsonut melkein pari viikkoa olympiahiihtoja, en voinut olla miettimättä että olisikohan se kivaa näin aikuisiällä.
Mites se hiihto sitten sujui? Ensiksi on pakko sanoa, etten omista suksia mikä ei liene yllätys. Lainasin naapurilta Hannu Mannisen entiset kilpasukset, eli välineet olivat kunnossa. Vihdoin lauantai koitti ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Päätin, että nyt lähden heittämään 10km lenkin. Ajoin autolla Hiihtomaahan, pistin monot ja sukset jalkaan ja mielessäni kuvittelin, että tämähän on varmasti yhtä helppoa kuin rullahiihto kesäisin. Siitä olen aina tykännyt (sinänsä outoa ihmiseltä, joka vihaa hiihtoa). Hiihdin noin 200 metriä ennen ensimmäistä ylämäkeä, taistelin sen ylös, käännyin ja hiihdin takaisin auton viereen. Mielessäni oli ainoastaan lause ”miten helkkarissa joku viitsii tätä tehdä”. Se oli hetki, milloin meinasin luovuttaa koko homman. Alkujärkytyksestä toivuttuani päätin kuitenkin, että prkl hiihdän vaikka väkisin jonkun lenkin ja sitten voin sanoa, että olen ainakin koittanut. Ja ei niin lähdin yrittämään. No, suksi luisti ja oksennuksen maku suussa taistelin noin 7km lenkin ja pääsin kuin pääsinkin takaisin autolle.
Siinä lauantai-illan mittaan henkinen ja fyysinen hiihtojärkytys onneksi katosi. Sunnuntai aamuna sitten puolisoni sanoi, että ajatteli lähteä hiihtämään. Vaikka olin vannonut, etten ikinä enää hiihdä, niin pakkohan se oli lähteä mukaan, että sai viettää kuuluisaa laatuaikaa yhdessä. Se tosin ei ollut ainoa syy, miksi päätin lähteä mukaan. Meidän sisäämme on rakennettu jokin outo ”asetus”, että kaikki mikä tuntuu todella pahalta ja lähes hipoo kuoleman portteja, sitä tunnetta alkaa kaipaamaan. Niinpä päätin, että kokeillaas vielä kerran, ennen kuin palautan kamat. Se lenkki olikin melkoisen käänteentekevä. Lenkin jälkeen laitoin viestiä kaverille, että paljon pyydät välineistä, jos ostan pois. Nyt sitten olenkin aivan hurahtanut hiihtoon ja odotan jo viikonloppua, että pääsee ajan kanssa hiihtämään. Mitä tästä opimme? Uusia juttuja kannattaa rohkeasti kokeilla ja heti ei saa luovuttaa, koska kukaan ei ole mestari aluksi.
Se niistä hiihdoista ja sitten oikeaa asiaan!
Olen koko vuoden tehnyt todella paljon töitä ja treenannut välillä jopa liikaakin. Vaikka tietää, että lepo olisi todella tärkeää, sitä silti haluaa töiden jälkeen käydä tekemässä jotain liikuntaa, että pää pysyy kasassa. Luulenpa, että tähän voi melkoisen moni valmennettavani samaistua. Olen ihan tarkoituksella pitänyt treenit hieman kevyempinä raskaiden päivien jälkeen, mutta kylläpä sekin kuormittaa kroppaa pitkässä juoksussa. Kuten olen kertonut, niin olen sairastellut todella paljon tämän vuoden aikana. Se olisi pitänyt olla jo ensimmäinen hälytysmerkki, että lepää kaveri. Kun ollaan stressaantuneita ja treenataan paljon, alkaa vastustuskyky heikentymään ja sitten ollaankin vapaata riistaa kaikille taudeille. Viimeinen silmiä avaava merkki oli, kun noin 4km juoksun jälkeen lenkkitossu alkoi painamaan niin paljon, että 10km lenkki tuntui utopistiselta ajatukselta. Vielä jokunen aika sitten painoin 12km lenkit alle tuntiin.
Päätin, että nyt mittaan palautumiseni laadun ja selvitän, että olenko 100% kunnossa. Turvauduin Firstbeatin sykevälivaihteluun perustuvaan hyvinvointianalyysiin, jolla lyhyesti selitettynä mitataan stressikuormitusta ja siitä palautumista päivän ja yön aikana. Pidin mittaria keskiviikosta klo. 20.00 – sunnuntaihin klo 18.00 asti. Mittaria pidetään 24/7 periaatteella ja otetaan ainoastaan suihkussa pois. Mittari mittaa jokaisen sydämen lyönnin ja sitä kautta pystytään määrittelemään mm. stressitasoja, palautumisen laatua sekä treenien kuormittavuutta. Sen avulla pystytään tunnistamaan paremmin arjen kuormitustilanteet, jolloin niihin on paljon helpompi puuttua. Mittausta käytetään myös huippu-urheilijoilla, jotta saadaan faktaa urheilijoiden palautumisesta, jotta pystytään treenaamaan optimaalisella tasolla.
Itse mittaukseen.
Tulokset olivat onneksi edelleen hyvät, mutta merkkejä kasvaneesta kuormittumisesta oli. Tein viimeksi mittauksen vuoden 2017 alussa ja silloin tulokset olivat paljon paremmat, vaikka suurta ”romahdusta” ei onneksi ei ole vielä käynyt. Mittauksesta sain myös paljon mielenkiintoista faktaa juuri siitä, että liikunta ei suinkaan ole ainoa tekijä, mikä kuormittaa kroppaamme ja hidastaa palautumista. Avasin alapuolelle hieman tuloksia.
Mittauksesta ei ihan heti saa ”koppia”, jos ei tiedä miten sitä pitää lukea. Lyhyt oppimäärä on se, että värikartta esittää päivän stressitasoja ja palautumista. Punainen väri kuvastaa stressireaktioita, vihreä palautumista, sininen liikuntaa ja vaalean sininen kevyttä liikuntaa, esimerkiksi arkiaskareita. On hyvä huomioida, että kaikki punaisella näkyvä stressi ei tarkoita suinkaan negatiivista kuormittavaa stressiä, vaan sillä kuvataan pikemminkin vireystilan kasvua. Jos esimerkiksi olen ollut todella innostunut jostain, sekin voi näkyä hetkellisenä, mutta voimakkaana stressireaktiona.
Mittaukseni alkoi keskiviikkona klo. 19.45. Normaalisti mittaus aloitetaan aina aamulla, mutta halusin välttämättä mittaukseen mukaan myös keskiviikko illan, koska silloin jouduin valvomaan normaalia pitempään. Keskiviikkona tuli lempi jalkapallojoukkueeni Real Madridin ”kuoleman” peli, joka oli pakko katsoa. Sitä voisi kuvitella, että urheilun katsominen olisi rentouttavaa puuhaa, mutta kuinkas kävikään. Päivän isoin stressipiikki on ollut juuri pelin aikana. Se yhdistettynä myöhäiseen liikuntaan viivästytti yöllisen palautusjakson alkamista. Palautumista yön aikana oli tavallista vähemmän, vaikka tein vain kevyen 30min treenin. Tässä huomataan hyvin se, että ei liikunta ole ainoa asia, mikä vaikuttaa yölliseen palautumiseen.
Keskiviikko yö meni palautumisen suhteen reisilleen ja ainoastaan 18% unen ajasta oli hyvää palautumista. Heikon palautumisen raja on 50% unijakson ajasta. Tällaiset prosentit ovat aivan normaaleja todella stressaantuneelle ihmiselle ja sen vuoksi ei ole ihme, jos on jatkuvasti väsynyt, mielialat vaihtelee ja liikunta ei jaksa työpäivän päätteeksi enää innostaa.
Torstai aamuna heräsin klo 06.00 ja aloin katsomaan Suomen miesten jääkiekkopeliä. Kuten kuvasta voi huomata, ei sekään kovin palauttavaa ollut. Ilmeisesti suhtaudun hieman liian innokkaasti urheiluun? Työpäivän aloitin klo 08.00 aikaan ja kuten huomaa, niin työpäivänä tulee paljon stressireaktioita ja se on ihan normaalia. Tuskin kellään on sellaista työtä, että koko päivä olisi pelkkää vihreää. Positiivisinta torstain mittauksessa oli se, että päivän palauttavin jakso oli, kun olin tyttäreni kanssa kahdestaan. Kun otin torstai-illan rauhallisesti ja en käynyt myöhään illalla treenaamassa, oli yö aivan eri luokkaa. Yö on käytännössä kokonaan vihreällä ja yksi pieni punainen pätkä sinne mahtuu, mutta silloin tyttäreni heräsi. Hyvästä palautumisesta yön aikana kertoo juuri se, että palautuminen alkaa pään painautuessa tyynyyn. Kuten mittauksesta käy ilmi, niin palautumista oli sänkyyn menemisestä aivan kellon soimiseen saakka. Torstaiyönä palauduin 83% koko unijaksosta. Hyvän palautumisen raja on 75%.
Perjantai aamusta on taas hauska huomata, että pelasin 30 min jääkiekkoa x-boxilla ja taas oli päällä valtava stressi. Huomataan, että otan urheilun vakavasti myös pelatessa. Perjantaina työt alkoi klo 08.00 aikaan ja punaista alkaa heti kertymään. Perjantaina klo. 10.00 olin ohjaamassa asiakastani salilla (palaveri 60 min = ohjaus). Siinä huomaa, että vaikkakin itse ohjaa, niin sykkeet nousevat kevyen liikunnan tasolle. Positiivista perjantaissa oli myös se, että töiden jatkuessa 12.00 – 18.00 välisen ajan, olin työpäivän aikanakin saanut palauduttua, mikä olisi kaikille todella tärkeää. Hauskaa oli huomata myös se, että millaisen reaktion kaupassa käyminen on saanut aikaan. Vihaan kaupassa käyntiä, mikä näkyy hyvin perjantaina klo. 18.00 aikaan, pelkkää punaista piikkiä. Perjantai-iltana katsoin hieman jääkiekkoa 20.00 aikaan ja siinä 21.00 aikoihin katsoimme jotain hömppää. Vaikkakin punaista siellä perjantai-iltana löytyy, niin se ei välttämättä ole negatiivista stressiä. Se saattaa johtua myös siitä, että sinulla on hauskaa. Perjantai yö meni taas todella hyvin ja palaumista oli 82% unijaksosta. Palautumisen laatu oli perjantai yönä kaikkein parasta, mikä osittain varmasti johtuu siitä, kun stressi alkaa hieman purkautumaan viikon osalta.
Lauantai aamuna toistuu taas se, että jääkiekko pistää hermot kireälle, mutta pitää koittaa ajatella sitä positiivisena stressinä. Lauantain mittauksesta käy myös hyvin ilmi, että mikä ero on salitreenillä ja aerobisilla treeneillä. Kävin lauantai aamulla tekemässä olkapäätreenin klo. 08.00 – 09.00. Vaikka tein kovan treenin, niin pieni osa treenistä on ”laskettu” liikunnaksi. Tämä johtuu siitä, että kroppa on niin tottunut treenaamiseen, ettei syke välttämättä nouse kovin korkealle treenin aikana tai ainakaan pysy kauan korkealla. Jos verrataan klo 14.00 hiihtoon mistä kerroin tekstin alussa, niin onhan kropan kuormitus aivan eri luokkaa. Kuten pienessä laatikossakin lukee, että tämän jälkeen olisi hyvä levätä. No mitä tein? Sunnuntain heti uudestaan ja tähän ”virheeseen” moni menee uudelleen ja uudelleen. Tarpeeksi kovan treenin jälkeen pitäisi ottaa päivä kaksi ihan rauhassa, vaikka kuinka tekisi mieli mennä taas. Kovan liikuntasuorituksen jälkeen kroppaan jää ”stressi” tila kuten näet. Musta viiva, mikä esittää sykettä, on vielä 16.00 – 17.00 aikaankin normaalia korkeammalla, vaikka hiihtolenkki loppui klo 15.00 aikaan.
Se mikä lauantain mittauksessa oli hauskinta, oli illan elokuva. Päätimme puolisoni kanssa lähteä katsomaan Veljeni Vartija elokuvan, minkä olisin halunnut välttää. Ilmaiset liput kun oli, niin pakkohan se oli mennä. Jotain kertoo se, että klo. 20.00 aikaan menimme saliin ja leffa alkoi klo. 20.30 aikaan, sykkeeni ovat nousseet silloin liikunnan tasolle vaikka istuin leffateatterissa, sitä voisi varmaan kutsua kuuluisaksi v:llä alkavaksi tunnetilaksi. Punaistahan se koko leffa oli ja täytyy sanoa, että vaikkakin Cheekki on tehnyt aivan mahtavan uran ja monta hyvää kappaletta, niin elokuva oli kyllä kidutusta ainakin minulle. Positiivista oli, että unijaksoon se ei päässyt vaikuttamaan lauantaiyön osalta.
Lauantai yö oli ihan kohtalainen ja 74% meni palautuessa. Tähän väliin on pakko sanoa, että tulimme elokuvista klo. 22.00 aikaan kotia ja otin kaksi olutta vielä ennen nukkumaan menoa. Se vaikuttaa väistämättä hieman unen ja palautumisen laatuun unen aikana etenkin, kun alkoholia nauttii juuri ennen sänkyyn menemistä. Tosin kuten mittauksesta huomaa, niin ei pienet määrät vaikuta niin radikaalisti, että yö menisi sen vuoksi pilalle, joskin yöllisen palautumisen alkaminen saattaa hieman viivästyä. Tässä esiintyy paljon yksilöllisiä eroja, sillä joillain voi yksikin annos alkoholia viivästyttää merkittävästi yöllisen palautumisjakson alkamista.
Yhteenveto
Mittaus oli toivon mukaan herätys/muistutus meille kaikille, että palautumisesta tulee pitää huolta. Tärkein oppi/muistutus mittauksesta on kuitenkin se, että palautuminen ei ole sitä, ettei mihinkään lihakseen kolota. Kuten mittauksesta huomattiin, niin huonoin päivä palautumisen kannalta oli se, missä tein hyvin kevyen ja nopean treenin. Jos verrataan ensimmäistä päivää ja esim lauantaita, jolloin kävin salilla, sekä tappavalla hiihtolenkillä, palauduin lauantai yön aikana kaikkein parhaiten, vaikka päivään mahtui kaksi treeniä. Harvoin se on fyysistä rasitetta, mikä meidän unenlaatua heikentää tai pistää meidät väsyneeksi. Sen vuoksi sitä kuuluisaa ruuvia on pakko höllätä, jos meinaa jaksaa treenata.
No tuliko mittauksen jälkeen muutoksia? Voin sanoa, että tuli. Tällä viikolla en ole tehnyt yhtään yli 10h työpäivää. En ole treenannut läheskään niin paljon kuin ennen ja olen käynyt päivittäin tyhjentämässä päätäni 1h kävelyllä kovan salitreenin sijaan. Koko viikon on tuntunut, että on paljon energisempi kuin ennen. Olen todella onnellinen, että tein mittauksen. En sen vuoksi, että tiedän kaiken olevan kunnossa vaan siksi, että osaan höllätä hieman ennen kuin on liian myöhäistä.
Muista, ettet ole laiska tai itsekäs mikäli otat itsellesi hieman aikaa arjessa. Itse olen ollut paljon paremmin läsnä kotona mittauksen jälkeen, vaikka ajallisesti tällä hetkellä olen paikalla hieman ”tavallista” arkea vähemmän. Valtavassa stressissä ja väsyneenä vietetty yhteinen nelituntinen on varmasti paljon huonompi vaihtoehto, kuin virkeänä läsnäolevana kaksituntinen. Vain sinä itse olet oman onnesi seppä, muista se!
