Kesäähän on vielä jäljellä kuten siinä maailman ärsyttävimmässä Mamban joka kesäisessä ränkytyksessä lauletaan. Nyt on kuitenkin aika alkaa pikkuhiljaa suuntaamaan katseita taas kohti tulevaa syksyä ja tulevia treenijaksoja. Sitä ennen mennään kuitenkin hieman ajassa taaksepäin ja kerron hieman kesästäni omalta osaltani.
Tämän vuoden kesä oli kahdella tapaa hyvin erikoinen. Se oli lämpimin kesä mitä 31 vuoteeni muistan. Se oli myös ensimmäinen kesä, milloin treenit jäivät minun osaltani naurettavan pieniksi. Pyöräilyurakkaan saakka tuli tosin treenailtua etenkin aerobista hyvinkin paljon, mutta sen jälkeen pölyjä on saanut pyyhkiä treenikassista. Viimeiseen kolmeen viikkoon mahtuu kaksi salia ja se onkin siinä. Jo 2-3 viikkoa ennen pyöräilyurakkaa alkoi sali jäämään. Jos rehellisiä ollaan, niin taitaa 5 salia olla viimeiseen kuukauteen. Tunnenko huonoa omaa tuntoa? EN pätkääkään.
Järkeilin salin jättämisen kolmella tavalla päähäni, etten ole joutunut sekuntiakaan tuntemaan huonoa omaatuntoa sen pois jättämisestä kuukauden ajaksi. Ensinnäkin, jos lähtisin kuukauden mittaiselle etelän lomalle vaikkapa Thaimaaseen, jossa myös on 30 asteen helteitä helposti koko loman ajan, kävisinkö siellä salilla? En todellakaan kävisi, vaan istuisin aurinkotuolissa kylmä corona kädessä koko loman. Miksi minun sitten pitäisi käydä Suomessa, jos täällä on lähes sama ilmasto? Ei pitäisikään käydä, vaan maata siinä aurinkotuolissa se corona kädessä.
Toisena järkeilin, että jos kadotan kuukaudessa aavistuksen lihasmassaa, mutta saan tummapaahto värin iholleni, niin loppujen lopuksihan näytän paljon lihaksikkaammalta kuin valkoisena. Eihän ne turhaa niitä fitnesskisaajiakaan maalaa ruskeiksi kisoissa. Lisäksi rusketusta ei saa lokakuussa, mutta sen pienen kadonneen lihasmassan saa.
Viimeinen sinetti oli Aki Hintsan elämästä ja valmennusmetodeista kertova kirja ”Voittamisen anatomia”. Puolisoni pakotti/kehotti kuuntelemaan sen äänikirjana. No minähän hyvänä miehenä tein työtä käskettyä ja kuuntelin sen. Päivääkään en ole katunut, että vaihdoin salin monta kertaa siihen, että menin laput korvilla makaamaan aurinkoon ja kuuntelin tätä kirjaa. Se on aivan loistava painos jokaiselle valmentajalle, mutta myös treenaavalle ihmisille. Se sai ainakin minut ajattelemaan todella paljon tavoitteitani, untani, treenaamistani ja etenkin omaa hyvinvointiani kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltainen hyvinvointi kun ei ole oikein syömistä ja paljon treenaamista, vaan se koostuu monesta muustakin palaisesta. Avaan näitä hieman enemmän seuraavissa teksteissä.
Suosittelen jokaiselle. Ei taatusti ole hukkaan heitetty 12 tuntia.
No mitäs sitten tein, kun en treenannut?
Huomasin kesän aikana, että kylläpä sitä jää aikaa paljon muuhun, kun ei treenaa 1-2h joka päivä. Välillä oli jopa hetkiä, että mietin mitä kummaa ne lapsettomat ihmiset tekevät, jotka tulevat kotia töistä klo. 16.00 aikaan eikä ole mitään ohjelmaa. Tosin itselläni ei ollut ongelmaa, että mitähän sitä tekisi kun n.3v uimaan innostunut tyttö oli joka kerta vastassa, kun kotioven avasin. Uimapatja lensi suoraan naamaan heti ja sitten olikin loppuillan suunnitelmat selvillä. Vielä kerran on pakko sanoa, että olipahan ihanat kelit opettaa tyttöä uimaan.
Tuli sitä tosin muutakin tehtyä kuin uitua. Parit festaritkin tuli kierrettyä jopa näinkin vanhalla iällä. Mitään sen suurempaa tosin ei kesään mahdu, koska jopa yhden viikon maltoin pitää lomaa kesän aikana, niin reissuun saakka ei kerennyt. Tosin en olisi halunnutkaan lähteä, koska Suomessa on ollut ihan riittävän lämmin. Mökille kerkesin kaksi kertaa kesän aikana, ja siellähän tuli istuttua vaan kalassa ja saunassa.
Myös jälkikasvua tuli opetettua kuningaslajin pariin.
Mieleen painuvin hetki oli Heinäkuun alussa, kun pääsin toteuttamaan yhden unelmani, joka minulla on ollut pikkupojasta lähtien. Olen aina halunnut päästä ralliauton kyytiin. Olin varmaan 3-4 vanha kun pappa rahaasi meitä metsissä mukanaan katsomassa rallia, joka ikinen kesä teinivuosille saakka. Neste Ralli alkoi olemaan jo ovella ja silläpä Suomen sorateillä ajettiin testejä pitkin heinäkuuta. Olin järkännyt meille puolison kanssa yhden päivän, kun pääsimme Skodan testeihin mukaan ja Kalle kyyditti meitä hetken. Täytyy sanoa, että tuon vajaan 10 min kyydin jälkeen tapahtui kaksi asiaa. Tajusin, että ralliautossa istuminen on parhaita juttuja mitä housut jalassa voi tehdä. Toinen tajuamani asia heittikin minun ja Kallen valmennuksen päälaelleen. Arvostus Kallea ja Kallen ajotaitoja kohtaan kasvoi varmasti 1000% kun pääsi näkemään aivan vierestä, miten maagisen lahjakas kuljettaja hän on. Se, mitä rallikuljettajat tekevät sorateillä lähes 200km tuntivauhdissa, on jotain sellaista ettei sitä usko ennen kun istuu kyydissä. Autossa en pelännyt sekuntiakaan. Mietin ainoastaan, että miten paljon taitoa tämä laji vaatii. Ei ole lukemattomat harjoittelukerrat menneet kyllä hukkaan.
Siellä sitä paineltiin 31 asteen helteessä. Autossa oli hieman kuuma!
Meidän kyydityksestä on tulossa pian myös video. Koitin saada sen tähän blogiin, mutta minulle saakka se ei ole vielä saapunut. Meidän naamoja kuvattiin koko pätkän ajan videolle. Laitan sen blogiin heti kun saan sen, niin pääsette katsomaan ja todennäköisesti myös nauramaan.
Loppuveto
Kesä oli mainio vaikkakin paljoa ei kerennyt lomailemaan. Pihalla tosin tuli oltua se 5-10h lähes joka päivä, koska tein suurimman osan töistä myös pihalla koko kesän ajan. Paljon tuli myös ohjattua asiakkaita pihalla, niin sen puoleen työ ei aina työltä maistunut. Ruskea iho ja muutama extra kilo, niin sehän on varma hyvän kesän merkki. On sitten talvella mistä rakentaa lihasta. Eikä tullut ensi kesäksi kun yksi asia ostoslistalle. Se on vesijetti. Kaverin jetillä tuli kesällä ajettua ja täytyy sanoa, että pakko saada sellainen. Kotoakin jopa tuli kannatusta asialle, mitä epäilin kyllä alkuun. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn treenejä ja tulevaa etukyykky haastetta. Ensin vaan täytyy myös polkaista omat treenit käyntiin, mutta sen teen kuuluisalla ensi viikolla.
