Nyt se pyörälenkki tuli sitten hoidettua pois. Alkuperäinen aikataulu oli Juhannuksen tienoilla, mutta tuulet olivat todella kovia pitkän aikaa, niin ei viitsinyt silloin lähteä. Mukaan tuli myös pieni logistiikka ongelma, koska pyörän pois saaminen olikin hieman hankalaa. Meidän autossa ei ole koukkua ja penkkejä ei voi kaataa, kun turvaistuin on kyydissä. Siksi pitikin odottaa päivää milloin sain kaverin mukaan lähtemään mökille, että saamme seuraavana päivänä pyörän pois. Mites se lenkki sujui?
Kuten monesti aikaisemmissa teksteissä olen sanonut, niin alle neljään tuntiin piti päästä. Lopullinen aika oli karvan verran alle 3h. Aika oli itselleni todella iso yllätys, vaikka toki treenasin todella paljon viimeisien kuukausien aikana. Viimeiset 3 viikkoa poljin 6 lenkkiä viikkoon vaihdellen 20km-40km lenkkejä. Viimeisinä neljänä päivänä en treenannut mitään, että olisin mahdollisimman virkeä h-hetkellä. Kelloa en katsonut kuin aamulla ja perillä, joten kesken matkan ajankulusta ei ollut tietoakaan. En myöskään pitänyt mitään sykemittaria vaan pelkän tuntemuksien mukaan mentiin. Sykemittarin käyttö pitkäkestoisissa harjoituksissa olisi toki kätevä työkalu sykealueiden seuraamiseksi.
Liikkeelle lähdin aamulla klo. 6.45 aikoihin. Heräsin klo. 6.00 aikaan, join pari kuppia kahvia, söin ruisleivät ja rahkat. Sitten vaan matkaan, vaikka vähän aivoon ottikin. Ajattelin aikaisemmin, että onpa kiva sitten kun se h-hetki koittaa ja pääsee polkemaan. Aamulla kun lähdin liikkeelle, niin syystä tai toisesta fiilikset eivät olleet samanlaiset. Ensimmäiset 4-5km mietin, että ei luoja tässä ole mitään järkeä. Elohopea oli jo noussut aamulla +24 klo. 07.00 aikaan ja totta kai tuuli vielä vastaan mukavasti.
Ensimmäinen ja onneksi ainut, että ”nyt luovutan” -hetki koettiin noin 16km jälkeen. Oli todella jyrkkä mäki ja tuuli pirusti vastaan, tuntui ettei pyörä liikkunut mihinkään. Mietin mäkeä noustessa, ettei ei helkkari tässähän on vielä melkein 50km matkaa ja olen jo aivan puhki. En tiedä mitä mäen jälkeen tapahtui, mutta seuraavat 30km meni loppujen lopuksi todella helposti tuulesta huolimatta. Koskaan en tiennyt aivan tarkkoja kilometrejä, koska kännykkä oli laukussa. Ajoin autolla pari kertaa mökille ennen pyöräilyä, niin katsoin auton matkamittarista suunnilleen kohtia, että tietäisin pyöräillessä missä suunnilleen mennään.
Meidän mökkiä ennen on Jari Pekan huoltoasema, johon on meidän kodin pihasta noin 50km. Olin päättänyt jo aikaisemmin, että kun siihen saakka pääsen, niin poljen loppuun varmasti. Siitä ei ole enää kuin 20 km ja on jo liian pitkällä luovuttaakseen. Muistan fiiliksen kuin näin Jarin Pekan aseman ja mietin, että perkules selviän mökille. Viimeiset 15 km asfalttitietä menikin tosi mukavasti, kun pystyi hieman lisäämään tehoja. Olin mennyt melko rauhallisesti Jari Pekkaan saakka, ettei hyydy keskelle matkaa. Viimeinen 5 km oli tervanjuontia, koska asfalttitie loppuu ja loppumatka on pelkkää kuoppaista hiekkatietä. Sai todella keskittyä, että pyörä menisi suoraan edes hetken ja tuntui, että hampaat putoavat suusta kun puolen nyrkin kokoiset kivet ja kuopat täryytti ohjaustankoa niin paljon.
Perille päästiin helteestä ja tuulesta huolimatta. Mökin pihassa en ollut uskoa kännykkää, kun katsoin Sportrackeristä ajan. Luulin aluksi, että kello oli pysähtynyt laukussa jossain vaiheessa, mutta matkaa katsottunani tajusin, että ei se ole pysähtynyt. Hulluinta on, että olisin voinut mennä hieman kovempaa vielä matkan. Perille päästyäni oli fiilis, että huh tein sen, mutta mitenkään kuollut tai kaikkensa antanut olo ei ollut. En siltikään lähtenyt itseäni ruoskimaan, koska en ole koskaan tehnyt noin pitkää harjoitusta ja jakanut voimia. Voimien jakamiseenkin oppii, jos tekisi useimmin todella pitkäkestoisi treenejä.
Mökille päästyäni hyppäsin heti uimaan ja söin todella ison annoksen evästä. Pakko myöntää, että join myös yhden kylmän oluen palkkioksi. Jotta saatiin miehestä loput mehut irti, niin leikkasin mökin nurmikon heti ruokailujen perään. Sen jälkeen alettiin tekemään kaverini kanssa puuhommia. Täytyy myöntää, että kun 3h sahasi, pilkkoi ja kantoi puita täydessä auringonpaisteessa, sanoin kaverilleni, että usko tai älä minä alan hyytymään pikkuhiljaa. Sitten oli pakko lopettaa siltä päivältä. Loppuilta menikin hieman rennommissa merkeissä saunomisen ja kalastuksen lomassa.
Mitä opin matkalla?
Sen päätin, että poljen joskus mökille uudelleen. Seuraavalla kerralla poljen kunnon ohutrenkaisella maantiepyörällä, jotta näen kuinka paljon nopeammin pääsen perille. Lisäksi valitsen täysin tyynen päivän, sillä matkasta teki todella raskaan jatkuva vastatuuli. Myöskään ne aina niin uskolliset Crocsit eivät olleet ehkä se parhain jalkine valinta, sillä ne tekivät kohtuu v-mäiset rakot jalkoihin. Joku viisas olisi ottanut eri kengät, mutta minähän en kesäasuani vaihda. Vettä otan varmasti yhden pullon vielä enemmän mukaan. Nyt minulla oli 3,5 litraa vettä, mutta pakko oli hieman säästellä sitä, koska muuten se olisi loppunut kesken. Lisäksi lähden tuntia aikaisemmin, ettei lämpötila kerkeä nousta niin suureksi.
Nyt kun projekti on maalissa, pitää keksiä uusi. Mietin matkalla hieman eri vaihtoehtoja, ja tahdon seuraavan projektin olevan aivan jotain muuta kuin aerobisen kunnon kehittämistä. Silläpä päätin, että se tavoite lyödään salille ja etukyykkyyn. Olen aina vihannut etukyykkyä ja nykyinen ennätykseni siinä taitaa olla 90-100kg välissä. Silläpä päätin, että jouluaattoon mennessä kyykkään etukyykyssä vähintään 140kg:lla ykkösen. Eli uuden valmennuksen blogissa seurataan miten tällä projektille käy.
