Nyt kun vuosi alkaa lähestymään loppuaan, niin on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä mitä kaikkea tuli tehtyä. Oliko vuosi sellainen, kuin viime uudenvuoden kohdalla suunnittelin. Teinkö niitä asioita, mitä päätin tehdä tänä vuona. Vaikkakin elämä ei koskaan mene niin kuin suunnittelee ja mukaan mahtuu monta muuttuja, niin silti 365 päivässä saa valtavan paljon aikaiseksi, jos vaan päättää niin. Välillä tekee todella hyvää pysähtyä hetkeksi ja tarkistaa, että meneekö elämässä eteenpäin vai onko sitä aivan jämähtänyt samaan arkeen. Arjessa helposti tuntuu, että jokainen päivä on samanlainen ja viikonloput menee vaan ladatessa akkuja. Silloin ei välttämättä kerkeä tajumaan mitä oikeasti on saanut aikaiseksi. Sen vuoksi nyt parin viikon aikana on hyvä hetki kelata vuosi alkuun ja todeta, ettei jokainen päivä ehkä ollutkaan samanlainen.
Nettitreeni
Oman kuluneen vuoden perkaamisen aloitan luonnollisesti töistä, koska siihen elämässä nukkumisen jälkeen menee eniten aikaa lähes kaikilla meistä. Nettitreenille ja minulle kulunut vuosi oli todella kiireinen, mutta erittäin merkittävä ja mielenkiintoinen. Vuoden alussa tuli kehitettyä nykyinen valmennusmuoto, joka edelleen kehittyy matkan varrella. Ensimmäisien valmennusten kanssa startattiin helmi-huhtikuussa ja siitä saakka onkin ollut melkoista haipakkaa. Samalla Nettitreeni on entisestään löytänyt omaa identiteettiään ja mallia mihin suuntaan tahtoo kehittyä.
Uusia liikkeitä on tullut taas kehitettyä valtava kasa kuluneen vuoden aikana. Kokonaismäärä vuoden aikana on lähempänä sataa ja niistä 90% olen myös ottanut osaksi omia treenejä. Uusien liikkeiden keksiminen on tärkeää työtä teidän ja meidän kannalta. Ohjelmien rakentaminen on aina mielekkäämpää, kun ohjelmaan saa upotettua uusia liikkeitä. Myös kehitystä on helpompi saada, kun saadaan lihaksille uusia ärsykkeitä. Eli teidän lihakset pysyvät ärtyneenä ja meidän mieli kirkkaana.
Nettitreenille rakennettiin myös uudet sivut kuluneen vuoden aikana ja lopullisen silauksen ne saavat kuin jäädään joululomalle. Uusien sivujen myötä myös tuotevalikoima hieman muuttuu, koska jatkossa sivuiltamme saa ainoastaan henkilökohtaisia ohjelmia. Eli kaikki valmiit paketit poistuvat ja olemme jatkossa 100% vaan henkilökohtaisia ohjelmia tarjoava sivusto.
Uudet sivut veivät melkoisen paljon ”vapaa” aikaa loppuvuoden osalta.
Omat treenit
Omien treenien suhteen etenkin alkuvuosi meni hyvin tehokkaasti ja tuloskäyrä oli mukavasti ylöspäin. Silti motivaatio oli ehkä hitusen hukassa, koska olin jämähtänyt hieman samanlaisiin treeneihin ja suurin aika kului valmennusten kanssa alkuvuodesta, niin treenit olit enemmänkin ”pakko” käydä tekemässä nopeasti alta pois. Vaikka itse aina painotan sitä, että pakko ei saa koskaan olla, niin on eri asia mennä sen vuoksi ”pakosta”, että ohjelmassa vaan lukee niin kuin se, että on pakko mennä, koska tekee mieli ja on pakko hetkeksi päästä nollaamaan pää muista asioista.
Kesällä sitten sattui se pieni erimielisyys pyörän kanssa kesäisellä hiekkatiellä, jonka seurauksena treenit menikin hetkeksi jäihin. Noin kuukauden olin tekemättä yhtään mitään ja sen jälkeen alakropan kautta palasin treenien pariin. Aluksi totta kai mietin, että siitä kaatumisesta ei ollut mitään muuta kuin pahaa. Näin jälkeenpäin mietittynä siitä olikin ehkä enemmän pelkkää hyvää. Kun pääsin treenien pariin takaisin, motivaatiota oli kuin pienessä kylässä. Motivaatiota oli niin paljon, että tuli kehitettyä valtava määrä uusia liikkeitä aivan lyhyen ajan sisässä ja omat treenit lähti ihan eri tavalla lentoon. Se hetkellinen pakon sanelema treenaamattomuus toi sen toivotun treenimotivaation takaisin.
Loppuvuosi onkin mennyt todella tehokkaasti ja monipuolisesti treenien osalta. Juoksun tultua kuvioihin myös oma kehonhuolto on parantunut merkittävästi. Huomasin hyvin nopeasti, että jos tahtoo juosta säännöllisesti, niin myös venyttelyn on oltava säännöllistä. Sen vuoksi venyttelyyn on tullut valtava määrän kasvu viimeisien kuukausien aikana. Nykyään pyrin venyttelemään joka ilta 30 min samalla kun katsotaan elokuvaa tai sarjaa. Ei se niin kauheaa ole, kun ensimmäiset 5 päivää sitä jaksaa tehdä. Sitä itseasiassa alkaa kaipaamaan, jos tekee tarpeeksi säännöllisesti.
Tulokset
Nyt kun hieman selvensin omaa treenihistoriaa kuluneen vuoden aikana, niin sen jälkeen onkin hyvä katsoa tuloksia taaksepäin. Sieltä tahdon nostaa onnettomuudestani johtuen olkapäät esimerkiksi, koska ne olivat kauiten pelistä pois. Solisluun kolmeen osaan katkeamisen jälkeen ylöspäin tehtävät liikkeet olivat yhtä tuskaa eikä käsiä voinut edes nostaa hartialinjan yläpuolelle. Toivon mukaan tästä seuraavasta tulee myös teille muistutus siitä, että vaikka mitä sattuu, niin liike on lääke ja lähes kaikki kuntoutettavissa olevat vaivat ovat kuntoutettavissa, jos tahdot niin. Pelkästään yhden lääkärin ja fysioterapeutin sanoihin kannattaa aina suhtauta pienellä varauksella ja kysyä ennemmin useamman ammattilaisen mielipidettä. Itse sain 3 eri diagnoosia ja olin jo päiväkirurgian leikkausosastolla odottamassa omaa leikkausvuoroani, kun leikkaava lääkäri totesi leikkauksen tarpeettomaksi.
Kun kaaduin, elettiin heinäkuun puoltaväliä, eli 15.7.2017. Siitä seuraavan kuukauden olin tekemättä mitään lukuun ottamatta kävelyä ja muutamia jalkatreenejä. Lääkärit olivat sitä mieltä, että leikataan solisluu ja ainakin 3-4 kuukautta kannattaa olla tekemättä yhtään mitään yläkropan treeniä leikkauksen jälkeen. Leikkaus olisi ollut 4 viikkoa kaatumisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa siis 15.12. saakka olisi pitänyt yläkropan antaa olla. Nyt kun tätä kirjoittelen, eletään juuri samoja päiviä, jolloin itseasiassa olisin saanut alkaa taas treenaamaan, jos leikkaus olisi toteutunut.
Arvet se jätti, mutta onneksi ei muuta pysyvää!
No, leikkaus ei toteutunutkaan onneksi. Aloitin olkapäiden ja yläkropan treenaamisen pikkuhiljaa, kun aloin saada käsiä ylöspäin. Silloin elettiin elokuun loppuaikoja. Valtavastihan se tuotti kipua aluksi ja etenkin treenien jälkeiset päivä olivat melko tuskaisia solisluun kohdalta. Muistan, kun aloin treenaamaan taas olkapäitä, niin 4kg käsipainot olivat isoimmat mitä pystyin työntämään ylöspäin. Vipareita ei voinut edes kuvitella alkuun mihinkään suuntaan. Viikko toisensa jälkeen painot alkoivat nousta ylöspäin ja myös kipu solisluussa lieveni onneksi. Syy-lokakuussa pystyin taas tekemään melkoisen suurilla painoilla, mutta mitään alle 8 toistoja en uskaltanut / pystynyt tekemään, koska niissä syntyi valta kipua etenkin pysty- ja penkkipunnerruksessa. Testasin rajojani kivun kanssa ja lopetin heti, jos liian suurta kipua ilmeni.
Marras-joulukuun olen jo treenannut niin sanotusti normaalisti kaikkia yläkropan lihaksia ja kivut ovat kokonaan pois. En muista edes, että minulla olisi koskaan mennyt solisluu poikki kolmesta kohtaan. Lääkärien mukaan olisin saanut varovasti aloittaa treenit suunnilleen tähän aikaan. Minä taas tein omat ennätykseni ja punnersin pystypunnerruksessa 105kg:a vapaalla tangolla suorille käsille. Oma aikaisempi ennätykseni oli 100kg:a viime jouluna. Tällä en suinkaan halua sanoa sitä, että lääkärit eivät olisi päteviä työssään tai niitä ei pitäisi uskoa. Haluan vaan sanoa, että sinä tunnet itsesi ja kroppasi parhaiten. Sano joku toinen mitä tahansa, niin itse tiedät lopulta mikä on sinulle parasta. Liikunta on lähes aina parasta lääkettä, oli vaiva mikä tahansa. Jos olisin vaan jäänyt makaamaan ja odottamaan, niin en olisi tänä päivänä kunnossa.
Salin puolella siis tulokset ovat menneet ylöspäin pienistä haasteista huolimatta. Myös juoksun saralla on tuloskäyrä mukavasti ylöspäin ollut joka viikko. Nyt on noin 14 viikkoa aktiivista juoksua takana. Sport tracker näyttää 45 harjoitusta ja 449 kilometriä. Tarkoittaa noin 3 lenkkiä viikkoon ja keskiarvollisesti 10km per lenkki. Nykyään menee sellainen 12km tuntiin, mikä on lähes 100kg:lle kaverille mielestäni ihan kelpo tulos. Juoksua tosin pitää vielä parantaa ennen toukokuuta, kun pallo putoaa maahan ensimmäisen kerran.
Tällä motolla tuli treenattiin kesän jälkeen!
Mites sitten se kropan muokkautuminen?
Kropan muokkautumiseen olen myös tyytyväinen kuluneen vuoden aikana. Vaikkakin painoni putosi lähes 91,5 kiloon kaatumisen myötä, niin sieltä ollaan tultu mukavasti ylöspäin. Salin vaaka näytti 19.12.2017 samaan aikaan kuin aina lähes 98kg. Olen ollut todella tyytyväinen siihen, että vaikka lenkkipolkua on tullut painettua lähes 500km edestä, niin painoani olen pystynyt kokoajan nostamaan. Usein sanotaan, ettei lihasmassaa ja aerobista kuntoa pystytä kehittämään samaan aikaan. Haastavaahan se toki on, koska täytyy pitää järkevä suhde salin, juoksun, ruokailun ja palautumisen suhteen. Tärkeintä kuitenkin on, että ruokamäärät ovat melkoisen valtavia, ettei paino ala putoamaan. Loppu- ja alkuvuoden tavoite onkin kehittää entisestään molempia osa-alueita. Paino olisi tarkoitus nostaa lähemmäksi 105kg:a talven aikana. Toukokuussa alkaa sarja, niin sen jälkeen tuleekin 6kk jakso missä saa keskittyä enemmän rasvan polttamiseen ja juoksu on jalkapallokauden ajan enemmän ylläpitävää. Silloin on hyvä aika poltella ylimääräiset rasvat pois lihasten päältä ja saada paino johonkin 100kg:n paikkeille.
Oma elämä
Treenien ja Nettitreenin saralle siis kulunut vuosi on ollut todella hyvä. Täytyy kyllä myöntää, ettei omaankaan elämään voi olla kuin tyytyväinen. Kohta alan kuulostamaan fitnessbloggarilta kun elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista, niin täytyy lopettaa ajoissa. Sitä se ei todellakaan olet ollut, vaikka kaikki onkin hyvin. Olen huomannut, ettei se lapsiarki olekkaan niin glamouria, mitä iltapäivälehdet ehkä antavat ymmärtää. ’Väsymykseen tottuu’ kuului hyvän ystäväni vinkki, kun sain tyttäreni. Se tuli niin vankalla äänellä, että pakko oli uskoa ja nyt sen tosissaan uskon. Jos kuvittelin joskus, että olin väsynyt, niin siitä ei tiedä mitään ennen kuin herää 2-5 kertaa yössä parin vuoden ajan. Silti ei voi valittaa, koska poiskaan en antaisi päivääkään. Kesällä arki oli kyllä lapsen kanssa helpompaa, koska jotenkin sitä imi energiaa auringosta ja oli koko päivän liikkeessä. Nyt kun aurinko löytyy vaan goolesta, niin on päiviä, kun pitää hetken huokaista. Onneksi enää vajaat neljä kuukautta ja alkaa kevät.
Paljon ne ottaa, mutta puolet enemmän antaa takaisin!
Jos ennätykset paukkuivat salilla, niin myös järvellä. Kalastus on ainoa harrastus mikä ei liity liikuntaan jota ilman en osaa olla kesällä. Vielä niin paljon en kalastusta rakasta, että lähden pakkaseen jäälle istumaan, varmaan sekin aika joskus koittaa. Tosissaan ennätykset paukkuivat järvellä tänä kesänä, mikä ei ainakaan laske intoa ensi kesää kohden. Elämäni isoimmat kalat tulivat lähes kaikissa kaloissa mitä koitinkin saada. Muutenkin kokonaisuudessaan oli mahtava kalakesä, vaikkakin kelit olivat lähes aina ihan pers***tä.
Talven varalle on hyvä kerätä evästä pakkaseen!
Solisluu otti hieman itseensä kun painin tämän kaverin ylös!
Juhannuksena käytiin hakemassa ahvenia!
Vuoden viimeisiä reissuja! Nätti oli vielä, mutta jumalattoman kylmä!
Mahtuihan vuoteen myös muutto isompaan asuntoon muksun kasvettua. Yhdet festaritkin pitkästä aikaa (ei enää kiitos). Omat 30v juhlat sekä todella monen ikätoverin samat juhlat. Lapsia tuli lähipiiriin ja oli myös häitä, polttareita ja varpajaisia. Eli juhlittuakin on tultu aivan tarpeeksi muun arjen osalta tänä vuona yleistä enemmän.
Ainoa asia näin jälkeenpäin harmittaa, että kesämökillä ei kerennyt käydä, kuin kaksi kertaa koko kesänä. Se olisi varmasti ainoa asia mitä muuttaisin kuluneesta vuodesta. Kaikessa kiireessä se oma aika ja arjesta irtautuminen kunnolla vaan tuppaa unohtumaan. Yleensä sen tekee liian myöhään, kun on ”pakko” päästä jonnekkin pois. Silläpä ensi vuoden tavoitteisiini lisään myös sen, että otan enemmän aikaa itselleni ja lähden mökille rauhoittamaan mieltä ja kroppaani.
Mökille on kova kaipuu näin talvisin!
Loppusanat:
Oli kulunut vuotesi millainen tahansa, niin löydät sieltä varmasti hyviä asioita myös negatiivisen asioiden takaa. Joku viisas on joskus sanonut, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Se pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Nyt on hyvä hetki hengähtää, kelata kulunut vuosi taaksepäin ja sen tiedon pohjalta tehdä seuraavasta vuodesta entistä parempi.
